Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran LinkedInissä 5.9.2023.

Kirja on rakennettu Puolen Hehtaarin Metsässä* vierailevan Muukalaisen (lienee kirjailija Roger E. Allen itse) ja Nalle Puh -hahmojen väliseksi dialogiksi. Dialogin väliin on liitetty katkelmia klassisista Nalle Puh-tarinoista, joista poimitaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivia esimerkkejä ja näkökulmia. Kuten arvata saattaa, Nalle Puh on keskusteluissa jokseenkin pihalla, mutta alkaa hiljalleen sisäistää asioita. Hänhän on lopultakin Hyvin Tärkeä Karhu (eli HTK), joka perehtyy Hyvin Tärkeään Asiaan.

Kirjan ensimmäisessä luvussa tuodaan hyvin esiin, että erilaisiin uusimpiin liikkeenjohdon teorioihin ja muihin vastaaviin johtamisen muotisuuntauksiin energiaansa suuntaavat johtajat hyötyisivät enemmän keskittymällä johtamisen perusasioihin.  Johtajan kuusi perustehtävää määritellään seuraavasti:

• tavoitteiden asettaminen
• organisointi
• motivointi
• kehittäminen
• kommunikointi
• seuranta ja analyysi.

Toisessa luvussa Puh keskustelee Muukalaiselta oppimistaan asioista Pöllön kanssa. Mielenkiintoisena detaljina Pöllö kertoo Puhille, että yksi varhaisimmista liikkeenjohdon teoriaan liittyvistä merkinnöistä löytyy Raamatusta toisen Mooseksen kirjan kahdeksannestatoista luvusta. Mooses yritti tehdä kaikki asiat itse, mutta hänen appensa Jetro huomasi tilanteen ja kehotti Moosesta valitsemaan itselleen apulaisiksi taitavia ihmisiä ja antamaan vähemmän tärkeät työt heidän tehtäväkseen. Mieletön tieto: konsultti / johtamisvalmentaja oli paikalla jo tuolloin!

Organisaation tarkoitukseen sukelletaan kolmannessa luvussa. Tämä selviää lauseesta ”tavoitetta tai päämäärää ei voida suorittaa vaan ne puretaan käytännöllisiksi tehtäviksi, jotka suoritetaan”. Tuo lause hipoo minusta täydellisyyttä tarkoituksen, tavoitteen ja organisoinnin välisen kolmiyhteyden napakassa kiteyttämisessä.

Kommunikointiin palataan syvällisemmin neljännessä luvussa. Jo ensimmäisessä luvussa sanalle ”kommunikointi” annettu maanläheinen määritelmä virittää odotukset korkealle: se on ”vain sitä, että kaikki, jotka ovat hankkeen kanssa tekemisissä, saavat tietää mitä on meneillään”. Upeaa! Ja homma jatkuu; Tikrun suuhun laitetun legendaarisen lauseen ”jos et tarkoittanut mitä sanoit, sinun pitäisi sanoa mitä tarkoitat” jälkeen esitetään kommunikoinnin viisi sääntöä:

• Vaatii tietojen vaihtoa
• Kaikkien vaihdettavien tietojen tulee olla mahdollisimman selkeitä ja täydellisiä
• Tiedoilla pitää olla merkitystä sille joka ne saa
• Varmista aina, että tieto on ymmärretty
• Tiedot voi antaa monella tavalla. Mitä useampia tapoja käytät, sen selkeämpää ja uskottavampaa. Viestin täytyy kuitenkin olla kaikilla tavoilla sama. On olennaisen tärkeää olla johdonmukainen. Muista: teot puhuvat selvempää kieltä kuin sanat.

Motivaatio, organisointi ja päällikkyys ovat viidennen luvun aihe. Teemoja peilailevana Puh-muisteluna käytetään tarinaa Raparetkestä, jossa yritetään löytää Pohjoisvapa. Tarinan sankari on päällikkönä toiminut Risto Reipas. Hänen toimintansa kautta opitaan, että Oikein Hyvä Päällikkö on kiinnostunut alaisistaan, välittää heistä, kohtelee yksilöitä yksilöinä (olipa heillä häntä tai ei) ja pyrkii näyttämään alaisensa hyvässä valossa.

Kuudetta lukua odotin erityisesti, koska sille taustan antaa lapsuudessani ehdottomasti huvittavimpana pitämäni Puh-tarina, jossa jäljitetään Tärppää, jonka seuraan liittyy jälkien mukaan myös muita eläimiä. Puhin sanoin ”Edellämme on joko kaksi Tärppää ja mahdollisesti yksi Särppä tai mahdollisesti kaksi Särppää ja jos niin on niin yksi Tärppä”. Tarinan pointti on seuranta ja mittaaminen. Jäljet maassa olivat lopulta merkityksettömiä. Toisaalta Puhin hunajapurkkien määrä ja hänen kehittämänsä indikaattori hunajan määrän riittävyydelle ennen uutta hankintaa näyttäytyy malliesimerkkinä toimivasta seurannasta ja mittaamisesta. Mitattavien asioiden tulee olla sellaisia, että niiden avulla on mahdollista säädellä itseään, mittaustuloksen on tultava ajoissa ja mittaamisen kustannusten tulee olla matalat.

Kehittäminen eli tiimiläisten osaamisen ja suorituskyvyn parantaminen on seuraavan – seitsemännen – luvun aihe. Johtaja ei voi muuttaa ketään. Hän voi näyttää esimerkkiä ja luoda ympäristön, joka kannustaa kasvuun ja kehittymiseen.

Kirja alkaa lähestyä loppuaan. Kolmanneksi viimeinen luku puhuu Hirveän Möhköfantin Ansasta! Tässä on kysymys niin kovin tavallisesta ilmiöstä, jossa johtaja suuntaa huomionsa, tarmonsa ja energiansa sivuseikkoihin. Johtajan tulee jatkuvasti reflektoida omia prioriteettejaan sekä hallita ja suunnitella ajankäyttöään.

Toiseksi viimeisessä luvussa Puolen Hehtaarin metsän asukkaat pitävät juhlat ja hyvästelevät Muukalaisen. Juhlien aikana Puh kiteyttää johtamisen tarkoituksen Ihaalle: ”sitä varten johtaja on, että kaikki saataisiin vetämään yhtä köyttä tavoitteen saavuttamiseksi”. Nyt ollaan asian ytimessä!

Kirjan päättävässä kymmenennessä luvussa Muukalainen reflektoi käyntejään Metsässä. Keskeinen pointti ja opetus: ”Meidän yhteiskunnassamme ei aina voi luottaa siihen, että joku ristoreipas seisoo kulisseissa valmiina auttamaan. Meidän täytyy turvautua yksityisiin ja yhteisiin kykyihimme, taitoihimme ja voimavaroihimme. Tarvitsemme eteviä johtajia ja tulevaisuudessa tarve vain kasvaa”. Ja muutama rivi myöhemmin: ”Ne, jotka pyrkivät kehittymään mahdollisimman eteviksi auttavat meitä kaikkia kohtaamaan haasteet joita tulevaisuus tuo. Siksi meidän pitää aloittaa nyt. Koskaan ei ole liian varhaista aloittaa, ja joka ikinen meistä voi parantaa suorituksiaan, jos todella haluaa.”

Yhteenveto:

Olipa hieno draaman kaari tällä pienellä ja ohuella (167 sivua) kirjalla! Olin positiivisella tavalla yllättynyt kirjan viestien ajattomuudesta, jota toki A.A.Milnen tarinatkin alleviivaavat. Tätä kirjaa ei ole krumeluurattu 90-luvun lopun ajankohtaisuuksilla, jotka nykysilmin katsottuna olisivat varmaankin jokseenkin vanhentuneita. Kirja ei myöskään julista minkäänlaisia ismejä tai iskulauseita.

Jos pitäisi valita vain yksi johtamisen perusteos ja rakentaa koko johtamisfilosofiansa ja -tyylinsä sen varaan, paljon hullumminkin voisi valita. Edellä kuvatut johtamisen perustehtävät ja kommunikoinnin säännöt esitetään varsin lempeällä ja oivalluttavalla tavalla. Valmentava johtaja tunnistaa lukemastaan itsensä ja samalla varmastikin reflektoi omaa tekemistään.

Kannattiko lukea (uudestaan, pitkän ajan jälkeen): Kyllä

Kenelle suosittelen: Erityisesti tällä hetkellä omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen Nalle Puhia lukeville itsensä kehittäjille ja/tai lapsena Nalle Puh-saduista (siis nimenomaan saduista, ei Disney-versioista) tykänneille itsensä kehittäjille.

Kenelle en suosittele: Nopeiden ratkaisujen ja faktojen etsijöille. Kirjan tyylilaji edellyttää verkkaista lukemista ja pohdiskelevaa otetta.

– – – – – – – – – – – – – – –

Lokakuussa otan tarkasteluun Richard Farsonin kirjoittaman ”Management of the Absurd, Paradoxes in Leadership (1996).

*kirjoitin tarkoituksella Puolen Hehtaarin Metsä, vaikka tässä kirjassa käytetään termiä Puolen Hehtaarin Puisto. Käyttämäni ilmaisu on se, jota minun lapsuudessani Puh-tarinoissa luullakseni käytettiin (tai sitten se vaan minulle noin on jäänyt mieleen ja muuttunut todeksi mielessäni).

– – – – – – – – – – – – – – –

Artikkelia editoitu 8.9.2023 – korjattu muutama kirjoitusvirhe ja siirretty otsake ”yhteenveto” loogisempaan kohtaan tekstiä.