Aloittaessani tätä kirjoitusta Espanjan ja Argentiinan väliseen jalkapallon MM-finaalin alkuun on enää vaivainen tunti ja viisikymmentä minuuttia. Minä kannatan Argentiinaa, jota monet näyttävät vihaavan sydämensä kyllyydestä. Niin vihasin minäkin, mutta en enää. Se on iso yllätys itsellenikin ja siksipä tämän kirjoitankin.

Varhaisimmat muistoni jalkapallon MM-kisoista liittyvät Hollannin ja Argentiinan väliseen MM-finaaliin vuonna 1978 Buenos Airesissa. 8-vuotiaana katsoin mustavalkoisesta televisiosta ottelua ukkini ja isäni seurassa. Muistan valtavan määrän konfettia tms. paperisilppua, jonka oma mielikuvitukseni muutti värilliseksi. Petyin kovasti monta monituista vuotta myöhemmin, kun ymmärsin, että valkoistahan se paperi vain oli.

Petyin myös ottelun lopputulokseen. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että ukki ja isä olivat varmaankin edelleen katkeroituneita Johan Cruyffin johtaman ”totaalinen jalkapallo”-Hollannin tappioon neljä vuotta aiemmin kun Länsi-Saksa jyräsi mestaruuteen. Joten pettymykseni oli varmaankin myös heistä tarttunutta. Finaalin lopputuloksesta huolimatta en itsekään tykännyt tavasta, jolla Argentiina finaalin pelasi. Törkeää filmausta tavalla, jonka vain latinalais-amerikkalaiset  joukkueet tuolloin osasivat.

Neljä vuotta myöhemmin, Espanjan MM-kisoissa 1982, naapurimaa Brasilia kaatoi Argentiinan jatkolohkossa. Kommentaattorit odottivat Brasilian palaavan Socrateen johdolla takaisin huipulle, mutta toisin kävi. Paolo Rossi vei Italian mestaruuteen. Se harmitti minua kovasti. Olisin halunnut nähdä tuolloin ihailemani Karl-Heinz Rummeniggen tähdittämän Länsi-Saksan voittavan finaalin.

Mitä Argentiinaan tulee, ajankuvakin tietysti vaikutti. 12-vuotias Ilkka oli kovasti brittien puolella Falklandin sodassa, joka tuona vuonna käytiin. Argentiinan sotilasjuntta oli paha ja britit hyviä. Ainakin Ilkan mielessä silloin.

Vuonna 1986 olin 16-vuotiaana kesätöissä ja yöunet jäivät kisojen aikana lyhyiksi. Voin rehellisesti sanoa, että VIHASIN Argentiinan joukkuetta. Diego Maradonan ns. ”jumalan käsi”-maali oli pyhäinhäväistys jalkapallolle ja pelaaja itsekin oli täysin vastenmielinen. Taitava tosin. Ei mennyt mestaruus oikein mielestäni.

Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1990 oikeus voitti kun Länsi-Saksa kaatoi Argentiinan finaalissa 1-0. Huumeveikko Maradona ei tehnyt yhtään maalia koko turnauksessa, mutta oli saanut rinnalleen toisen narkkarin näköisen pelaajan Claudio Caniggian. Jäätävän näköisiä äijiä molemmat.

Mutta mutta. Mikään ei ole ikuista.

Olen pariin otteeseen käynyt Argentiinassa 2000-luvun lopussa. Ensin työmatkalla, sitten perheeni kanssa lomalla. Buenoa Aires on hieno kaupunki, jos kohta se on ainoa, missä minut on koskaan kadulla ryöstetty. Silti – nähdessäni Bocan kaupunginosan ja Maradonan seuran Boca Juniorsin stadionin, huomasin jollakin tavalla ymmärtäväni myös Maradonaa.  En sano hyväksyväni häntä ja hänen käytöstään, mutta ymmärtäväni jollakin tavalla sitä miksi hän oli sellainen kuin oli.

Argentiina on sitä paitsi hieno maa. Mahtava kulttuuri monella tapaa. Vaikea historia, mutta eri tavalla kuin meillä Suomessa. Silti jotenkin tuttu. Sen verran eteläinen sijainti, että auringonvalo toi mieleen Suomen… kuten myös Buenos Airesin satamassa parkissa ollut jäänmurtajakin. Tykkäsivät kuunnella (ja soittaa) raskasta rokkia. Osa kavereista tunsi nimeltä enemmän suomalaisia metalbändejä kuin minä.

Ja kun palataan jalkapalloon, Lionel Messi saapui yhtälöön. Siinä missä Maradona oli katujätkä ja huumehörhö, Messi on kuin kiva poika naapurista. Ei pidä meteliä itsestään, kiva ja samaistuttava. Sitä paitsi maailman paras pelaaja. Paitsi niiden mielestä, jotka palvovat itseään täynnä olevaa Ronaldo-nimistä jätkää Portugalista. Messi on jotakin ihan muuta, vaikkei tietääkseni olekaan käynyt lilluttamassa itseään lappilaisen kelomajan paljussa.

Aloin toivoa Argentiinan pärjäävän. Ja viimeksihän vuonna 2022 pärjäsivät oikeinkin hyvin. Tälläkin kertaa ovat olleet sitkeitä kuin tilliliha, haluttomia häviämään.

Älkääkä ymmärtäkö väärin. Jos paremmin pelaava Espanja voittaa, se ei ole minulle maailmanloppu. Sekin on ihan hyvä lopputulos. En vain enää toivo Argentiinan tappiota hinnalla millä hyvänsä.